Life is so full right now... I've learned to like mornings, waking up early even on weekends. I've seen a great movie and have a strange feeling about it, like after waking up from a vivid dream. (It's called Rush - don't hesitate to go and see although you might not be into Formula One.) I've crocheted my first wrist warmers. I've found a bag full of warm bread and pastries hanging on our doorhandle. Made a long picnic by bike with my darling. I've started a big, autobiographical painting and am taking firm baby steps with it.
So taken to notice that I have some new followers. Welcome :).
Pähkäilen usein mitä tehdä tälle blogille, aika kun ei riitä tekemään kaikkea sillä intensiteetillä kuin toivoisi. Mutta koska ne harvat hetket, kun ehdin pyörähtämään näillä main saavat hyvälle mielelle, saa blogi luvan pysyä tällaisenaan toistaiseksi. Kiitos teille, uskollisille ja uusille, jotka käytte kyläilemässä.
Päiväni ovat niin täysiä, opin kohisemalla. Olen oppinut pitämään aamuista, laittamaan herätyskellon soimaan kahdeksalta sunnuntaina. Olen virkannut ensimmäiset ranteenlämmittimeni ja löytänyt ulko-ovenkahvasta kassillisen leipää ja karjalanpiirakoita. Tehnyt pitkän pyöräretken kultani kanssa. Aloittanut suuren maalauksen, otan varovaisia, varmoja askelia sen kanssa.
Eilen näin erinomaisen elokuvan ja olo on sen jäljiltä kumma, kuin vahvan unen jälkeen. Leffa on nimeltään Rush ja se kannattaa käydä katsomassa, vaikka aihepiiri arveluttaisi. (Ei tarvitse olla kiinnostunut formuloista. Riittää, kun on kiinnostunut ihmisistä, heidän intohimoistaan ja tarinoistaan.)
