Sitting in the train last week I read an article about blog jealousy. Some people seem to find annoying that blogs are all about pretty things - no mess, illness or complaining. I admit: we have those dirty dishes lying on the table all the time - I just don't want to take a picture of them. As much as my work as an artist is about finishing paintings and showing them here, it's also about emotionally getting punched in the face time after time. Sad things are happening: I just lost an old, four-legged friend and really miss him.
Leaving these things out is not because I would like to polish my image or pretend. Or maybe I do want to pretend, for a little moment when I'm taking these pictures and writing these posts? It's good to have a haven, a place for sweet escapism. And that's why I like so many other people's blogs too. What do you think?
Junalukemisena viime viikolla oli Me Naiset, jossa oli juttua blogikateudesta. Joitakuita tuntuu tympivän, että blogeissa kaikki on aina niin nättiä, siistiä ja mukavaa. Myönnettäköön siis reilusti, että meidän tiskipöytä pursuaa likaisia astioita aina. Jostain syystä vaan ei tee mieli tsuumata kameraa siihen suuntaan... Taiteilijana työskennellessä tietysti iloitsee, kun jokin maalaus valmistuu, ja sen haluaa esitellä täällä blogissa. Mutta yhtä lailla tämä homma on jatkuvaa henkistä turpiinottoa (mietin usein, että minun pitäisi perustaa jokin avautumisblogi tästä aiheesta :D). Elämässä tulee myös jatkuvasti vastaan murheellisia asioita: hiljattain menetin vanhan, nelitassuisen ystävän ja ikävöin häntä kovin.
Näiden asioiden pois rajaamisessa ei ole kyse siitä, että haluaisin kiillottaa imagoani tai teeskennellä. Tai ehkä teeskentely on juuri se, mitä haluan - edes sen pienen hetken, kun otan kuvaa ja kirjoitan postausta? Palanen eskapismia tekee hyvää. Siksi pidän myös niin monista muista blogeista. Minun puolestani likapyykit saavat pysyä ihan rauhassa rajauksen ulkopuolella. Mitäs tuumitte?
Allekirjoitan täysin ajatuksesi. Minulle blogggaaminen on arjesta pakoa ja minusta on vain ihanaa kun eri blogeissa näkyy erilaisia, ihania koteja ja niiden yksityiskohtia. Kaikissa kodeissa on niitä sotkuisia,likaisia, pyykki-, tiski- ja/tai leluvuoria. Se on totta ja arkipäivää, mutta itse pidän enemmän inspiroivana ja innoittavana katsella niitä siistejä nurkkia. Kuten tuo sinun ylin kuvasi: herkulliset värit! <3
VastaaPoistaKiitos kivasta blogista. Aurinkoista kevättä! :)
Kiitos - mistähän se johtuu, että talvella katselee ihan mielellään valkoisia verhoja sun muita, vaikka maisemakin on kuin lakana? Ja kun lumet alkavat sulaa, sitä tahtoo väriä sisällekin.
PoistaSamaa mieltä! En voi käsittää, kuinka joku voi luulla, että blogit kertovat kirjoittajan elämästä koko totuuden. Ainakin itselleni blogi edustaa vapaata leikkikenttää, jossa voi olla miten kulloinkin lystää. Toki minullakin on omat kauneuskäsitteeni, enkä kuvaa (usein) ikkunasta piirtyvää parkkipaikkaa tai niitä epäonnistuneimpia tuotoksiani.
VastaaPoistaEsteetikkona sitä mielellään katselee niitä kauniita kuvia kahvikupposen äärellä ja inspiroituu toisista. En ole muuten pystynyt määrittelemään kantaa suosittujen mainosblogien suhteen. On monia hyviä kirjoittajia, mutta liika mainostus ei nappaa. Sisustusblogeissakin on huomattavissa tiettyjen elementtien ja tyylien tasapäistyminen. Mikäs siinä toisaalta, kunhan on jokaiselle jotakin.
Joo, hassua tosiaan! Joskus kieltämättä saatan vähän kadehtia ihmisten koteja, koska olis vaan niin kiva itsekin päästä tapetoimaan ja heiluttamaan maalipensseliä kotioloissa. Mutta enemmän blogien selailusta saa kuitenkin iloa ja inspiraatiota. On kyllä totta, että tietyt jutut voi bongata yhdestä jos toisestakin sisustusblogista - Ikean "blogimatto" ja se tietty etnohenkinen tyyny, String-hyllyt, mustavalkoisuutta ja selkeän graafisia karkkiväriprinttejä... Hyvältähän se kaikki toki näyttääkin :).
PoistaMainokset ovat kaksipiippuinen juttu. Luulen, ettei moni mainosdiilejä hyväksynytkään bloggaaja oikein osaa sanoa kantaansa mainoshommiin. Tietysti on kiva saada muutama roponen vaivanpalkkaa, mutta samalla paineet sisällön tuottamiseen saattavat nousta. Ja varmaan moni on ollut yllättynyt esim. Indiedaysin mainosbannerien massiivisuudesta ja hallitsevuudesta.
I agree, no one wants to see dirty dishes and dust bunnies. I like to see people's inspiration or handiwork. Some share their ups and downs, but that is their preference. It is a form of escape or sharing corners of one's world.
VastaaPoistaYou're right - having a blog for sharing ups and downs is another genre. I sometimes dream about having a blog where I could just complain :D. But probably it wouldn't be very nice for anyone.
Poista