Blue sky!

Sunshine and blue sky have been rare phenomena lately - the winter hasn't been this cloudy for 50 years in Finland. Now that the sun has come out after all those gloomy months it feels as if the word "happy" was tattooed inside my head :D.

Varmaan sielläkin on fiilistelty ja ihasteltu aurinkoa, joka on viime päivinä välähdellyt pilvien raosta meillekin. Vetää väkisinkin hymyn korviin!

2nd hand finds

Once again me, my mom and sister made great second hand finds in one of my favourite flea markets in my old hometown, Iisalmi. These vintage table cloths are both by a Finnish brand Finlayson. The one with candy colours you've already seen in previous posts and it's bringing a touch of spring to our home at the very moment. The one with daisies hasn't found it's place yet, but we just couldn't leave it there :).

Nämä vanhat Finlaysonin pöytäliinat löysimme äidin ja siskon kanssa lempparikirppikseltäni, Iisalmen Lähetyskirpusta. Ruudullinen onkin jo näkynyt aiemmissa postauksissa, se kustansi neljä euroa. Päivänkakkaraliina odottaa vielä paikkaansa, mutta eihän sitä vain voinut jättää sinne lojumaan! Kakkaraisella oli hintaa 12 euroa. Samalla reissulla löytyi myös aivan mahtava, majavia esittävä vanha opetustaulu, joka pääsi vanhempieni takkahuoneen seinälle. Suosittelen kyseistä kirppistä ehdottomasti, jos joskus satut eksymään Iisalmeen - henkilökuntakin on maailman sympaattisin.

She smelled of sweat and mimosa

2013, oil on canvas

Made in two days in a huge lust for colour.

Hän tuoksui hieltä ja mimosalta, 

2013, öljy kankaalle

Tehty kahdessa päivässä valtaisassa värinälässä.

I want candy

Sitting in the train last week I read an article about blog jealousy. Some people seem to find annoying that blogs are all about pretty things - no mess, illness or complaining. I admit: we have those dirty dishes lying on the table all the time - I just don't want to take a picture of them. As much as my work as an artist is about finishing paintings and showing them here, it's also about emotionally getting punched in the face time after time. Sad things are happening: I just lost an old, four-legged friend and really miss him. 

Leaving these things out is not because I would like to polish my image or pretend. Or maybe I do want to pretend, for a little moment when I'm taking these pictures and writing these posts? It's good to have a haven, a place for sweet escapism. And that's why I like so many other people's blogs too. What do you think?

Junalukemisena viime viikolla oli Me Naiset, jossa oli juttua blogikateudesta. Joitakuita tuntuu tympivän, että blogeissa kaikki on aina niin nättiä, siistiä ja mukavaa. Myönnettäköön siis reilusti, että meidän tiskipöytä pursuaa likaisia astioita aina. Jostain syystä vaan ei tee mieli tsuumata kameraa siihen suuntaan... Taiteilijana työskennellessä tietysti iloitsee, kun jokin maalaus valmistuu, ja sen haluaa esitellä täällä blogissa. Mutta yhtä lailla tämä homma on jatkuvaa henkistä turpiinottoa (mietin usein, että minun pitäisi perustaa jokin avautumisblogi tästä aiheesta :D). Elämässä tulee myös jatkuvasti vastaan murheellisia asioita: hiljattain menetin vanhan, nelitassuisen ystävän ja ikävöin häntä kovin.

Näiden asioiden pois rajaamisessa ei ole kyse siitä, että haluaisin kiillottaa imagoani tai teeskennellä. Tai ehkä teeskentely on juuri se, mitä haluan - edes sen pienen hetken, kun otan kuvaa ja kirjoitan postausta? Palanen eskapismia tekee hyvää. Siksi pidän myös niin monista muista blogeista. Minun puolestani likapyykit saavat pysyä ihan rauhassa rajauksen ulkopuolella. Mitäs tuumitte?

At my sister's

Hello there! I'm back from a long weekend trip by my sister and parents in Eastern Finland. These pictures are from my little sister's adorable apartment. It's so refreshing to take pictures at somebody elses home. Have a nice week :).

Heipparallaa! Palailin juuri Itä-Suomesta pikkusiskoni ja vanhempieni luota. Nämä kuvat ovat siskoni suloisesta kodista. olipa virkistävää kuvata vaihteeksi jonkun toisen nurkkia. Mukavaa alkanutta viikkoa :).

How to tame a lion

Recently I was asked do I have a picture of the completed painting in my mind when I start to work or does it take shape during the process. I know that many (most of the?) painters explore their paintings, let the process lead the way and might make huge, radical changes and decisions on the way. For some reason I am seldom pleased with the result if I use this kind of method myself. There has to be a clear vision, the rest is like meditating, almost mechanical. 

But I'm learning more and more every day - maybe there will be a time, when I'm skillful enough to let my intuition lead.

Deaf Ears Turned, 2013, acrylic and oil on canvas

Kuuroille korville, 2013, akryyli ja öljy kankaalle

Minulta kysyttiin hiljattain, onko mielessäni visio valmiista maalauksesta kun aloitan sen, vai syntyykö työ prosessin myötä. Monet maalarit - suurin osa, ehkä? - antavat työskentelyn johdattaa ja tekevät radikaalejakin muutoksia ja ratkaisuja maalauksen edetessä. Jostain syystä en itse ole juuri koskaan tyytyväinen teoksiin, joissa olen käyttänyt edellä kuvailtua työtapaa. Minulla täytyy olla voimakas visio lopputuloksesta, sitten toteutan sen lähes mekaanisesti. Parhaimmillaan työskentely muistuttaa meditointia, tai ainakin ajatukset vapautuvat. 

Mutta opin lisää päivittäin - ehkä joskus vielä olen niin taitava, että uskallan heittäytyä intuition vietäväksi.

Bits and pieces

On Valentine's day we got the cat card from my sister and the one with a woman in a garden from my parents. A little bit of green and other colours to ease my longing for summer. 

Another thing I got from my sister earlier is a cooking book of vegan desserts and now I tested it for the first time. I made peanut butter brownies. I didn't have any square pans available so I had to use a round one, so it turned out to be some kind of a pie. But the taste is great and it was very easy to make. I get a kick from having something sweet and home made in the freezer all the time - inheritance from my mom and grandmom I guess :).

PS: Went to see Silver Linings Playbook. I must admit my appreciation for Bradley Cooper rose quite a bit. Go and see!


Ystävänpäivänä saatiin kissakortti siskolta ja nainen puutarhassa vanhemmiltani. Käytiin silloin myös leffassa katsomassa Unelmien pelikirja. Oli ihan mielenkiintoista nähdä leffa, josta en etukäteen tiennyt oikein mitään (nimikin jättää aika paljon arvailujen varaan). Monta Oscar-ehdokkuutta tuo on kuitenkin haalinut. Bradley Cooper ei ole oikein kuulunut lempinäyttelijöihini, mutta tämän leffan ansiosta pisteet kyllä nousivat :).

Siskolta saatu joululahjakirja, Emily Mainquistin Vegeherkkuja, tuli nyt testattua maapähkinävoi-brownieiden muodossa. Tai oikeastaan siitä tuli jonkinlainen piiras, kun neliskulmaista vuokaa ei ollut saatavilla. Hyvää joka tapauksessa, ja todella helppo tehdä - ruokosokerissa sen salaisuus!