I want candy

Sitting in the train last week I read an article about blog jealousy. Some people seem to find annoying that blogs are all about pretty things - no mess, illness or complaining. I admit: we have those dirty dishes lying on the table all the time - I just don't want to take a picture of them. As much as my work as an artist is about finishing paintings and showing them here, it's also about emotionally getting punched in the face time after time. Sad things are happening: I just lost an old, four-legged friend and really miss him. 

Leaving these things out is not because I would like to polish my image or pretend. Or maybe I do want to pretend, for a little moment when I'm taking these pictures and writing these posts? It's good to have a haven, a place for sweet escapism. And that's why I like so many other people's blogs too. What do you think?

Junalukemisena viime viikolla oli Me Naiset, jossa oli juttua blogikateudesta. Joitakuita tuntuu tympivän, että blogeissa kaikki on aina niin nättiä, siistiä ja mukavaa. Myönnettäköön siis reilusti, että meidän tiskipöytä pursuaa likaisia astioita aina. Jostain syystä vaan ei tee mieli tsuumata kameraa siihen suuntaan... Taiteilijana työskennellessä tietysti iloitsee, kun jokin maalaus valmistuu, ja sen haluaa esitellä täällä blogissa. Mutta yhtä lailla tämä homma on jatkuvaa henkistä turpiinottoa (mietin usein, että minun pitäisi perustaa jokin avautumisblogi tästä aiheesta :D). Elämässä tulee myös jatkuvasti vastaan murheellisia asioita: hiljattain menetin vanhan, nelitassuisen ystävän ja ikävöin häntä kovin.

Näiden asioiden pois rajaamisessa ei ole kyse siitä, että haluaisin kiillottaa imagoani tai teeskennellä. Tai ehkä teeskentely on juuri se, mitä haluan - edes sen pienen hetken, kun otan kuvaa ja kirjoitan postausta? Palanen eskapismia tekee hyvää. Siksi pidän myös niin monista muista blogeista. Minun puolestani likapyykit saavat pysyä ihan rauhassa rajauksen ulkopuolella. Mitäs tuumitte?

At my sister's

Hello there! I'm back from a long weekend trip by my sister and parents in Eastern Finland. These pictures are from my little sister's adorable apartment. It's so refreshing to take pictures at somebody elses home. Have a nice week :).

Heipparallaa! Palailin juuri Itä-Suomesta pikkusiskoni ja vanhempieni luota. Nämä kuvat ovat siskoni suloisesta kodista. olipa virkistävää kuvata vaihteeksi jonkun toisen nurkkia. Mukavaa alkanutta viikkoa :).

How to tame a lion

Recently I was asked do I have a picture of the completed painting in my mind when I start to work or does it take shape during the process. I know that many (most of the?) painters explore their paintings, let the process lead the way and might make huge, radical changes and decisions on the way. For some reason I am seldom pleased with the result if I use this kind of method myself. There has to be a clear vision, the rest is like meditating, almost mechanical. 

But I'm learning more and more every day - maybe there will be a time, when I'm skillful enough to let my intuition lead.

Deaf Ears Turned, 2013, acrylic and oil on canvas

Kuuroille korville, 2013, akryyli ja öljy kankaalle

Minulta kysyttiin hiljattain, onko mielessäni visio valmiista maalauksesta kun aloitan sen, vai syntyykö työ prosessin myötä. Monet maalarit - suurin osa, ehkä? - antavat työskentelyn johdattaa ja tekevät radikaalejakin muutoksia ja ratkaisuja maalauksen edetessä. Jostain syystä en itse ole juuri koskaan tyytyväinen teoksiin, joissa olen käyttänyt edellä kuvailtua työtapaa. Minulla täytyy olla voimakas visio lopputuloksesta, sitten toteutan sen lähes mekaanisesti. Parhaimmillaan työskentely muistuttaa meditointia, tai ainakin ajatukset vapautuvat. 

Mutta opin lisää päivittäin - ehkä joskus vielä olen niin taitava, että uskallan heittäytyä intuition vietäväksi.

Bits and pieces

On Valentine's day we got the cat card from my sister and the one with a woman in a garden from my parents. A little bit of green and other colours to ease my longing for summer. 

Another thing I got from my sister earlier is a cooking book of vegan desserts and now I tested it for the first time. I made peanut butter brownies. I didn't have any square pans available so I had to use a round one, so it turned out to be some kind of a pie. But the taste is great and it was very easy to make. I get a kick from having something sweet and home made in the freezer all the time - inheritance from my mom and grandmom I guess :).

PS: Went to see Silver Linings Playbook. I must admit my appreciation for Bradley Cooper rose quite a bit. Go and see!


Ystävänpäivänä saatiin kissakortti siskolta ja nainen puutarhassa vanhemmiltani. Käytiin silloin myös leffassa katsomassa Unelmien pelikirja. Oli ihan mielenkiintoista nähdä leffa, josta en etukäteen tiennyt oikein mitään (nimikin jättää aika paljon arvailujen varaan). Monta Oscar-ehdokkuutta tuo on kuitenkin haalinut. Bradley Cooper ei ole oikein kuulunut lempinäyttelijöihini, mutta tämän leffan ansiosta pisteet kyllä nousivat :).

Siskolta saatu joululahjakirja, Emily Mainquistin Vegeherkkuja, tuli nyt testattua maapähkinävoi-brownieiden muodossa. Tai oikeastaan siitä tuli jonkinlainen piiras, kun neliskulmaista vuokaa ei ollut saatavilla. Hyvää joka tapauksessa, ja todella helppo tehdä - ruokosokerissa sen salaisuus! 

On the Table

There's a touch of spring in the air, but we are still having our Christmas candles on the table... I'm busy as a bee and it seems that interior decoration isn't the first thing on my mind at the moment :).

Ilmassa on aavistus keväästä, mutta meillä on vielä joulukynttilät pöydällä. Kiireitä riittä, eivätkä sisustushommat ole ensimmäisenä mielen päällä. Paitsi ehkä hentoisina verhohaaveina :).

At work

I'm not sure how I feel about showing works in progress - I guess I kind of had enough of that at school :D. But now that I spend so much of my time at the studio I wanted to take a peek through the lens there.

Me and my colleagues shifted our worksteads around and it looks so nice! Shifting furniture is one of my favourite things to do but I don't have much possibilities for doing that at home because of the small size and shape of our flat. I'm lucky to have a place where to introduce my passions...

Vähän hassua näyttää keskeneräisiä töitä, koulussa sitä sai tehdä ihan tarpeeksi (vielä ei ole tullut sitä fiilistä, josta aiemmin valmistuneet puhuvat: että alkaisi ikävöidä koulun jatkuvaa hilloamista töiden äärellä). Työhuoneella tulee nyt vietettyä niin paljon aikaa, että pitihän sitäkin paikkaa taas tarkastella linssin läpi.

Vaihdettiin tuossa kavereiden kanssa hiljattain järjestystä, mistä olen aivan innoissani! Kotimme on sen verran pieni ja hankalan muotoinen, että täällä on tasan yksi toimiva järjestys, ja se on vain hyväksyttävä vaikka sormet kuinka syyhyäisivät kieputtamaan huonekalujen paikkoja. Onneksi siis pääsen toteuttamaan intohimojani edes työpaikalla :).